Seurakunnan kokoontuinen ja jumalan palvonta
“Jumala on Henki, ja niiden, jotka häntä palvovat, tulee palvoa hengessä ja totuudessa.”
“Jumala on Henki, ja niiden, jotka häntä palvovat, tulee palvoa hengessä ja totuudessa.”
Kirjoja luetaan yhä vähemmän kaikkialla Pohjoismaissa, myös täällä Suomessa. Vähentynyt lukeminen pätee myös Raamattuun. Yhä harvempi tuntee Raamatun tekstejä ja kertomuksia. Ja sielläkin missä Raamattua vielä luetaan, sen opetus on harmittavan usein ylimalkaista, epäselvää ja epäjohdonmukaista. Jopa monissa seurakunnissa tietous Raamatun teksteistä ja ymmärrys sen sanomasta voi olla hyvin minimaalinen. Ymmärtääksemme Raamattua oikein meidän tulee lukea sen tekstejä tarkasti. Sanojen, lauseiden ja kappaleiden välistä suhdetta toisiinsa ei voi ylenkatsoa. Näistä muodostuu jokaisen kirjan erityinen sanoma, jonka kautta opimme tuntemaan Luojaamme ja Lunastajaamme. Yhtä tärkeitä ovat systemaattisen teologian kategoriat, jotka nousevat Kirjoituksista. Tässä apuna toimivat esimerkiksi uskontunnustukset ja katekismukset. Nämä lähestymistavat...
Vaikein, epämuodikkain mutta vapauttavin totuus maailmassa on että elämään mennään vain kuoleman kautta. Ensin Kristuksen, sitten oman. ”Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana—että voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella; tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta, jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista” (Fil 3:8-11) Jumalan on...
Ykseys erilaisuudessa1 Edellisessä artikkelissani kirjoitin seurakunnan ykseydestä, sen määritelmästä, tarkoituksesta ja tärkeydestä. Efesolaiskirjeen pohjalta totesin, että ykseyden alkuperä ja ylläpitäjä on Jeesus ja hänen evankeliuminsa. Jumalan Sana kokoaa yhteen erilaisista taustoista tulevia ihmisiä yhdeksi kansaksi, yhdeksi perheeksi, yhdeksi ruumiiksi. Heidät tunnetaan Jeesuksen oppilaiksi siitä, että heillä on keskinäinen rakkaus (Joh. 13:35). Mutta eikö maailmakin omasta mielestään osaa ilmaista keskinäistä rakkautta? Mitä ihmeellistä juuri seurakunnan keskinäisessä rakkaudessa olisi? Se, että ikä, ammattikunta, elämäntilanne tai kiinnostuksen kohteet yhdistävät, ei vielä tuo ilmi Jumalan moninaista viisautta (Ef. 3:10). Ei tarvitse olla kristitty kuuluakseen tällaiseen yhteisöön. Mutta Jeesus yhdistää ihmiset, joilla ei inhimillisesti katsottuna...
Mikä on seurakunta?1 Klassisesti seurakunta on määritelty seuraavan neljän käsitteen kautta: yksi (seurakunnalla yksi Jumala ja yksi usko), pyhä (maailmasta erotettu), yhteinen (maailmanlaajuinen vaikutus) ja apostolinen (perustuu apostolien silminnäkijätodistukseen). Tässä kirjoituksessa tahdon keskittyä tämän määritelmän ensimmäiseen käsitteeseen, seurakunnan ykseyteen. Pohjana hyödynnän erityisesti Paavalin kirjettä Efeson seurakunnalle. Perustana seurakunnan olemassaololle on Jumalan ikuinen suunnitelma omalle kansalleen (Ef. 1:1–14). Jumalan pyhien on erittäin tärkeää ymmärtää paikkansa ja vastuunsa Kristuksen ruumiin jäseninä (1:15–23). Jumala ei ole ainoastaan pelastanut muutamia yksilöitä sieltä täältä (2:1–10), vaan hän on luonut Pojassaan Jeesuksessa itselleen kansan (2:11–22). Ketkä kuuluvat Jumalan kansaan? Paavalin aikoihin päivän polttava kysymys kuului: Ketkä...