This is also available in English.
Kirjoja luetaan yhä vähemmän kaikkialla Pohjoismaissa, myös täällä Suomessa. Vähentynyt lukeminen pätee myös Raamattuun. Yhä harvempi tuntee Raamatun tekstejä ja kertomuksia. Ja sielläkin missä Raamattua vielä luetaan, sen opetus on harmittavan usein ylimalkaista, epäselvää ja epäjohdonmukaista. Jopa monissa seurakunnissa tietous Raamatun teksteistä ja ymmärrys sen sanomasta voi olla hyvin minimaalinen.
Ymmärtääksemme Raamattua oikein meidän tulee lukea sen tekstejä tarkasti. Sanojen, lauseiden ja kappaleiden välistä suhdetta toisiinsa ei voi ylenkatsoa. Näistä muodostuu jokaisen kirjan erityinen sanoma, jonka kautta opimme tuntemaan Luojaamme ja Lunastajaamme.
Yhtä tärkeitä ovat systemaattisen teologian kategoriat, jotka nousevat Kirjoituksista. Tässä apuna toimivat esimerkiksi uskontunnustukset ja katekismukset. Nämä lähestymistavat eivät yksin kuitenkaan ole riittäviä, jotta ihminen voisi tuntea elävän Jumalan kokonaisvaltaisesti.
Tarvitaan raamattuteologiaa
Viimeisen 20–30 vuoden aikana raamattuteologia on saanut lisää painoarvoa sekä akateemisessa että seurakuntakontekstista nousevassa kirjallisuudessa ja opetuksessa.1 Tämä on ollut positiivinen trendi, joka ei tosin ole vielä juurikaan saavuttanut suomalaista keskustelua sen kaikessa potentiaalisuudessaan.2 Raamattuteologia toimii siltana tarkan lähiluvun ja systemaattisen teologian välillä. Se näyttää meille Raamatun kokonaiskertomuksen, jossa Luoja ilmoittaa itsensä.
Jumala paljastaa luonteensa kertomusten kautta.
Jumala paljastaa luonteensa kertomusten kautta, jotka tapahtuvat todellisessa historiassa. Sen tähden Kirjoitukset eivät ole vain satunnaisia uskonnollisia tarinoita tai inspiraation lähteitä vaan yksi suuri kertomus, jonka jokaisella episodilla on merkitystä sen kokonaisymmärrykseen. Tämä kertomus kasvaa, kehittyy ja avautuu etenevästi kohti loppuhuipennustaan. Raamattuteologia ei keskitykään pienempien kertomusten moraaliopetukseen. Kertomus itsessään ja kuinka se kerrotaan muokkaavat ymmärrystämme Herran luonteesta ja hänen uskollisuudestaan kansaansa kohtaan.
Raamatun kertomus orgaanisena ilmestyksenä
Raamatun narratiivi ei ole mikä tahansa kertomus. Siinä Jumala ilmoittaa itsensä etenevästi historiassa ja saa aikaa orgaanista kasvua siemenestä nousevan puun tavoin. Hän sisällyttää meidät mukaan kertomukseen. Se ei ole perimmältään inspiraatiokertomus. Se on kertomus todellisuudesta: siitä, millainen hän on.
Raamattu kertoo Herrasta ja hänen läsnäolostaan kansansa keskuudessa.
Raamattu kertoo Herrasta ja hänen läsnäolostaan kansansa keskuudessa. Ilmoittaakseen tämän todellisuuden Kirjoittaja luo todellisen maailman, jossa hän ilmoittaa itsensä historiallisten tapahtumien, erilaisten tekstilajien, kielikuvien ja valitsemiensa kansan kautta. Sen ydinjuoni kertoo kuninkaasta ja hänen valtakunnastaan. Tätä Jumalan ja luotujen välistä suhdetta kuvataan useiden teemojen kautta. Raamattu erityyppisine teksteineen kertoo todellisuudesta, jossa Luoja-Jumalan hyvyys ja pyhyys tuodaan esille suhteessa luotuihin.
Temaattinen eteneminen raamatullisessa kertomuksessa
Raamattuteologian avulla voimme jäljittää tiettyjä aiheita, jotka kulkevat punaisen langan tai yhä kasvavan näköalan tavoin läpi Vanhan ja Uuden testamentin teksteissä. Ilmoittaessaan itsensä ja pelastuksensa ja vapautuksensa Luoja käyttää moninaisia teemoja. Jumalan kirkkauden ja hänen luonteenpiirteidensä esille laittaminen hänen omassa kuvassaan sekä niiden palauttaminen syntiinlankeemuksen jälkeen hänen oman Poikansa kuvan ja kirkkauden kautta on yksi tärkeimmistä Raamatun läpileikkauksista.3 Herra ilmoittaa itsensä myös paimenen4 ja lampaiden välisenä suhteena. Avioliitto, miehen ja naisen välinen ajallinen liitto, toimii lopulta näyteikkunana Herran ja hänen kansansa, Kristuksen ja seurakunnan, väliseen iankaikkiseen liittoon. Herra ilmoittaa itsensä myös temppeli-tematiikan kautta,5 joka lävistää ilmoituksen sen ensilehdistä aina viimeiseen kertomukseen saakka. Raamatun kokonaisnarratiivi kertoo myös Jumalan luoman ihmisen pappis-kuninkaallisesta tehtävästä hallita luomakuntaa. Uhri, joka vaaditaan ihmisen häpeän ja syntien sovittamiseen ja hyvän Jumalan oikeudenmukaisuuden palauttamiseen, ei ole myöskään mikään sivujuoni: sen juuret löytyvät jo 1. Mooseksen kirjan ensimmäisistä luvuista, ja ne jatkuvat aina Ilmestyskirjan ylistyksen ”teurastettu karitsa” -kohtaan.
Liitot ovat perustavanlaatuisia
Edellä mainittujen muutamien teemojen lisäksi liitot lävistävät ja määrittävät Kuninkaan ja alamaisten välisen suhteen.6 Raamatusta löytyy kuusi liittoa, jotka kaikki puhuvat Luojan ja luodun välisestä suhteesta. Jumalan tekee liiton Aadamin (luomakunnan), Nooan, Aabrahamin, Mooseksen ja Daavidin kanssa. Näiden lisäksi profeetat puhuvat uudesta liitosta, jonka Messias tulee täyttämään. Näiden liittojen sisällöt ja niiden väliset suhteet ovatkin erinomaisen tärkeitä ymmärtääkseemme Raamatun kertomuksen juonen.
Raamattu kertoo yhden, yhtenäisen kertomuksen, jossa on monia episodeja ja teemoja. Vanhasta testamentista löytyvät siemenet kasvavat puiksi, jotka tuottavat hedelmän Uuden testamentin ilmoituksessa. Kaikki teemat nivoutuvat lopulta Herran ja hänen vapautuskansansa läsnäoloon hänen poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Tämän avautuminen tekee Raamatun tutkiskelusta, opettamisesta ja saarnaamisesta mielekästä, totuudellista ja muuttavaa. Herramme Kristuksen kasvot avautuvat Jumalamme ylistykseksi ja hänen kansansa iloksi.