×
Editors’ note: 

Tämä on akateeminen artikkeli, joka käsittelee muutoksia Suomen lainsäädännössä Päivi Räsäsen tuomion valossa.

Millä perusteella Suomessa voi saada tuomion rikoksesta? Selvä vastaus on tietenkin, että Suomen lain rikkomisen perusteella. Kysymys kuuluukin: millä perustalla Suomen laki seisoo?

Suomen korkein oikeus antoi arvion eli tuomion lääketieteen lisensiaatti ja kansanedustaja Päivi Räsäselle ja teologian tohtori ja lähetyshiippakunnan piispa Juhana Pohjolalle kiihottamisesta kansanryhmää vastaan 26.3.2026.[1] KKO päätyi tähän tuomioon tulkitessaan Suomen lakia, vaikka sekä käräjäoikeus että hovioikeus olivat päätyneet saman lain pohjalta vapauttavaan tuomioon. Tuomio langetettiin Räsäsen alun perin vuonna 2004 Suomen Luther-säätiön kautta julkaisemasta pamfletista Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi Homosuhteet haastavat kristillisen ihmiskäsityksen – erityisesti kohdasta, jossa homoseksuaalisuutta kutsutaan psykoseksuaaliseksi kehityksen häiriöksi. Räsänen julkaisi artikkelin uudelleen Facebook-sivuillaan vuonna 2019 ja omilla kotisivuillaan vuonna 2020.

Kysymys kuuluukin: millä perustalla Suomen laki seisoo?

Räsästä ei rangaistu hänen Roomalaiskirjeen jakeita 1:24–26 koskevista tviiteistään, jotka alun perin olivat syynä syytteen nostamiselle:

”Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa, nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen. Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen.”

Räsästä ei siis lopulta tuomittu tällaisten Raamatun tekstien levittämisestä, vaan pikemminkin niiden laajemmasta tulkinnasta, jossa hyödynnettiin vallitsevan lääketieteellisen käsityksen valossa virheellistä terminologiaa, joka nähtiin homoseksuaaleja solvaavana. On hätkähdyttävää huomata, miten lyhyessä ajassa Suomen laki ja sen tulkitsijat ovat tehneet tässä täyskäännöksen.

Suomen lain historia

On hätkähdyttävää huomata, miten lyhyessä ajassa Suomen laki ja sen tulkitsijat ovat tehneet tässä täyskäännöksen.

”Jos joku harjoittaa haureutta toisen samaa sukupuolta olevan kanssa; rangaistakoon kumpikin vankeudella korkeintaan kahdeksi vuodeksi”, sanoo vuonna 1894 säädetty Suomen laki. Lain alkuperäisenä tarkoituksena oli tuomita käytännössä kaikki muu sukupuolinen kanssakäyminen, paitsi avioliitossa lisääntymistarkoituksessa tapahtuva seksi. Tähän lakiin vedoten Suomessa tuomittiin 1023 miestä ja 51 naista heidän homoseksuaalisuutensa takia vuosina 1894–1971. Yksin vuonna 1951 peräti 87 miestä sai vankeustuomion haureuden harjoittamisesta samaa sukupuolta olevan kanssa. Tuo laki poistettiin rikoslaista vuonna 1971.[2] Sen jälkeen homoseksuaalisuus luokiteltiin sairaudeksi vuoteen 1981 asti, ja siihen kehottaminen oli rangaistavaa vuoteen 1999 saakka.

Siinä missä vielä vuonna 1970 homoseksuaalisuuden harjoittaminen oli rikos, vuonna 2026 sen harjoittaminen ei ainoastaan ole laillista, vaan myös sen nimeäminen poikkeavuudeksi katsotaan solvaamiseksi ja näin kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan. Sellaisen materiaalin levittäminen, jossa homoutta ei esitetä luonnollisena tai terveen seksuaalisuuden variaationa, on rangaistavaa. Perusteena on korkeimman oikeuden lausunto, jonka mukaan:

”Homoseksuaalisuuden väittäminen psykoseksuaalisen kehityksen häiriöksi on siten vallitsevan lääketieteellisen käsityksen valossa virheellinen väite, jota voidaan pitää homoseksuaaleja solvaavana.”

Mooseksen lailla on ollut merkittävä vaikutus Ruotsi-Suomen poliittiseen teologiaan ja lainsäädäntöön 1200-luvulta aina 1900-luvun alkuun saakka – ei ainoastaan seksuaalietiikan kohdalla[3] – vaan mukaan lukien se. Vaikka vuonna 1734 Mooseksen laki sellaisenaan lakkasi olemasta osa rikoslakia, sen vaikutus ei kuitenkaan loppunut siihen. Kuten dosentti Niko Huttunen tiivistää:

”Vuoden 1734 laki ilmaisi esipuheessaan selvästi, että kaikkien säädösten tuli perustua Jumalan lakiin, vaikka yksityiskohtaisten säädösten laatimisen Jumala on jättänyt inhimillisen järjen tehtäväksi.”[4]

Vaikka Ruotsi-Suomen kulttuuri sai vaikutteita mm. Georg Wilhelm Friedrich Hegelin (1770–1831) ajatuksista, deuteronomistinen (eli Mooseksen lain soveltaminen Viidennestä Mooseksen kirjasta) perustus ei poistunut laista 1800-luvulla. Sen voidaan nähdä olevan vallalla oleva taustaolettamus aina toiseen maailmansotaan saakka. Tämän lisäksi luterilaisessa regimenttiopissa valtion tulee tukea kirkon tehtävää. Se on näkynyt myös yhteiskunnallisessa viikkokalenterissa, kristillisten juhlapyhien vaalimisessa ja rikoslainsäädännössä.

Regimenttiopillinen valtiokäsitys on näkynyt myös seksuaalietiikkaa koskevassa lainsäädännössä. Aiemmin Ruotsin vallan aikaisessa lainsäädännössä samansukupuoliset seksuaaliset suhteet olivat vertautuneet eläimiin sekaantumiseen. Ruotsi-Suomen seksuaaliset lainsäädännölliset perusteet kumpusivat siis hyvin paljon Tooran opetuksesta. Tämä piti sisällään yleensäkin lait aviorikoksesta. Avioliiton ulkopuoliset suhteet kriminalisoitiin jo 1500-luvulla, ja Mooseksen lakiin vedoten niistä voitiin rangaista kuolemalla 1608 lähtien. Kuten Turun yliopiston tutkija Juha Pekka Torokainen tiivistää: ”Esimerkiksi huoruutta tuomittaessa oli noudatettava Jumalan sanaa sellaisena kuin se oli Raamatussa.”[5] Vuonna 1889 uudistetun rikoslain mukaan kaikenlainen muu paitsi avioliitossa harjoitettu seksi oli edelleen rangaistava rikos. Vuoteen 1926 asti naimattomien välinen sukupuoliyhteys oli edelleen rikos, ja naimisissa olevien aviorikos oli rangaistavaa vuoteen 1948 asti. Vuoteen 1987 asti aviorikos oli merkittävä syy haettaessa purkamista avioliitolle. Vuonna 2017 astui voimaan laki, joka mahdollistaa kahden samaa sukupuolta olevan avioitumisen keskenään. Keskisuomalaisessa (29.3.2026) oli ilmoitus uudesta kansalaisvetoomuksesta, jonka tarkoituksena oli huomioida kolmas sukupuoli yhteiskunnassamme.

Se, että kahden samaa sukupuolta olevan seksuaalisuhteet ovat yhä hyväksyttävimpiä yhteiskunnassamme, onkin todennäköisesti seurausta siitä, että sekä seksi- että avioliittoihanne, joka ennen rajoittui kahden eri sukupuolen väliseen seksiin avioliiton sisällä, on murtunut. Kun seksi ennen avioliittoa tai sen aikana toisen kuin aviopuolison kanssa on hyväksyttävää tai ainakin sitä tapahtuu paljon, on vaikea tuomita kahden samansukupuolisen väliset seksuaaliset suhteet paheellisiksi. Se olisi kaksinaamaista.

Nykyisessä suomalaisessa yhteiskunnassa – lainsäädäntö mukaan lukien – kasvavassa määrin vierastetaan vetoamista luonnonoikeuteen[6] tai Jumalan lakiin. Usko ja uskonnollisuus tulee eristää koulutuksesta, politiikasta ja lainsäädännöstä. Kysymys kuuluukin: jos luomisen laki tai Jumalan tai Mooseksen moraalinen laki ei muodosta perustaa laillemme, niin mikä sitten toimii pohjana?

Mihin lakimme tulisi perustua?

Kysymys ei tietenkään ole uusi. Kasvavassa määrin voidaan huomata, että on painetta lisätä ihmisten omia kokemuksia perustuksena lainsäädännölle. Tämän taustalla on merkittävä kulttuuristen ja ideologisten syiden murros. Kirkkohistorian professori Carl Trueman kutsuu tätä ekspressiiviseksi individualismiksi, itsensä toteuttamiseen tähtääväksi yksilökeskeisyydeksi.[7] Esimerkiksi Helsingin yliopiston Vanhan testamentin professori Martti Nissinen ja arkkipiispa Tapio Luoma ovat vastikään puolustaneet kirkkolain muutosta. Kohtaamiset erilaisia seksuaalisia näkemyksiä jakavien ihmisten kanssa ovat muokanneet heidän suhtautumistaan yhä liberaalimpaan suuntaan.[8] Ihmisen subjektiivisesta sisäisestä kokemuksesta tulee auktoriteetti seksuaalisen todellisuuden hahmottamiselle.

Itse termi ”psykoseksuaalinen kehityshäiriö”, joka nähtiin Räsäsen käytössä ihmisryhmää solvaavana, löytyy edelleen Suomessa ajantasaisesta tautiluokituksesta…

Myös uusimman tutkimuksen merkittävyyttä lakiemme perustuksena pidetään usein tärkeimpänä argumenttina. Ongelmalliseksi sen kuitenkin osoittaa se, että tutkimus muuttuu niin nopeasti, että vielä vuonna 1980 saman sukupuolen kanssa seksiä haluava tai sitä harjoittava ihminen luokiteltiin sairaaksi.[9] Kuvaavaa on psykiatri, psykoanalyytikko ja psykoterapeutti Hannu Säävälän toteamus:

”Poskille nousee häpeän puna, kun miettii, miten ihmeessä me olemme alkaneet vaikkapa psykiatriassa määrittelemään, että jos joku tykkää vähän rajummasta seksistä kaverinsa kanssa kammarissa, niin siitä on pitänyt tehdä diagnoosi.”[10]

Lääketieteelliset argumentit ovat muuttaneet homoseksuaalisuuden syiden määrittelemistä vuosikymmenten mittaan. Tieteellistä konsensusta ei kuitenkaan vallitse tänäkään päivänä. Niin sanottua ”homogeeniä” on kyllä etsitty, mutta sellaista ei ole löydetty.[11] Ilmiö selitetäänkin useiden eri tekijöiden summana. Itse termi ”psykoseksuaalinen kehityshäiriö”, joka nähtiin Räsäsen käytössä ihmisryhmää solvaavana, löytyy edelleen Suomessa ajantasaisesta tautiluokituksesta, mutta mikä ikinä tuon termin osittainenkaan selitysvoima homoseksuaalisuuden ilmiölle on, sen pohdinnan julkinen esittäminen saatetaan nyt tulkita laittomaksi. Nykykehityksen ja tuoreiden tuomioiden valossa seurakunnan työntekijät, lääkärit ja terveysalan ammattilaiset ovatkin varmasti entistä enemmän varuillaan sen suhteen, mitä sanoa ja millä perusteella. Itsesensuurin paine kasvaa.

Se, että korkein oikeus julistaa tietyssä hetkessä vallitsevan lääketieteellisen käsityksen ainoaksi lailliseksi mielipiteeksi, voi vaikuttaa jalolta, mutta tosiasia on, että se myös vaikeuttaa kokeellisen tieteen tekemistä. Tieteen tulisi olla itseään korjaava systeemi, jossa uudet hypoteesit haastavat vanhoja ja jossa vallitsee avoin keskustelu siitä, mikä selitysmalli parhaalla tavalla ottaa huomioon kaiken saatavilla olevan aineiston. Jos tietyt tulkinnat suljetaan kuitenkin keskustelun ulkopuolelle rikoksen uhalla, on sillä vakavia seurauksia.

Pohjolan ja Räsäsen tapaus ja siitä seurannut keskustelu, joka jatkuu yhä, tuovatkin esille mitä erinomaisimmalla tavalla sen, että ihmisen sananvapautta ja uskonnonvapautta, uskoa ja tiedettä, taustalla vaikuttavaa moraalin perustaa ja lain tulkintaa ja sen noudattamista, ei voida eriyttää toisistaan. Se ei ole yksinkertaisesti mahdollista.

Luonnonlain ja Mooseksen lain yhteys

Toisin kuin joskus kuulee sanottavan, myös kristittyjä kutsutaan arvioimaan ja tuomitsemaan. Tuomitseminen on kriittistä arvioimista.[12] Arvioinnissa tai tuomitsemisessa tosin tulee käyttää samaa arviota ja mittapuuta toiseen kuin itseensä (esim. Matt. 7:1–5; 1. Kor. 5:1–13; Jaak. 2:1). Kysymys kuuluukin: arvioimmeko oikein ja millaisin kriteerein?

Raamattuteologisessa keskustelussa Mooseksen lain, niin kuin se on tiivistetty 10 käskyyn, ja luomisesta nousevan luonnollisen lain välisestä suhteesta on käyty paljon keskustelua. Olen (Mikko) omassa väitöskirjassani pyrkinyt näyttämään, että Räsäsen viittaamassa Roomalaiskirjeen ensimmäisen luvun kontekstissa Paavali vetoaa Israelin kansan historiaan juutalaisissa pyhissä kirjoituksissa sekä luomisteologiaan määritellessään epäjumalanpalveluksen luonteen.[13]Hän sitten soveltaa tuota luonnollista luomisjärjestystä ja Mooseksen lakia oman aikansa pakanayhteiskuntaan. Paavali tiivistää:

”Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa, sentähden, että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa, koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.”(Room. 1:18–21.)

Myöhemmin Paavali kuvailee samaa sukupuolta harjoittavien seksuaalisuutta häpeällisiksi himoiksi ja luonnonvastaiseksi (Room. 1:26–27). Jotkut raamatuntutkijat ovat sanoneet tämän viittaavan ainoastaan ensimmäisellä vuosisadalla vallinneeseen pederastiaan, jossa vanhempi ja vahvempi mies käyttää seksuaalisesti nuorempaa ja heikompaa osapuolta.[14] Tämän lisäksi jotkut väittävät, että tekstiä ei voida soveltaa nyky-yhteiskunnassa esiintyviin molemminpuolisiin rakkaussuhteisiin kahden samaa sukupuolta olevan välillä ja että Paavali ei rajaa tällaisia suhteita pois.[15] Sen lisäksi jotkut sanovat, että nykypäivänä yksinkertaisesti tiedämme paremmin kuin Paavali.

Tällaisilla tulkinnoilla on ongelmansa. Ensinnäkään Paavali ei Roomalaiskirjeessä erittele miehiä vahvoihin ja heikkoihin, aikuisiin ja lapsiin, vaan kahteen mieheen (kr. ἄρσενες ἐν ἄρσεσιν), jotka ovat ”syttyneet toisiinsa”.[16] Toiseksi Paavali myös kuvaa kahden naisen väliset suhteet häpeällisiksi ja luonnonvastaisiksi. Kolmanneksi asiayhteydessä Paavali viittaa sekä juutalaiseen epäjumalanpalvelukseen että luomiseen puhuessaan luonnonvastaisuudesta nousevaan epäjumalanpalvelukseen syynä samansukupuolisiin seksuaalisiin suhteisiin.[17] Neljänneksi tällaisessa teologisessa argumentaatiossa rakkaudellinen seksuaalinen kanssakäyminen perustuu ainoastaan siihen, ovatko molemmat osapuolet suostuneet siihen. Raamatun etiikassa rakkautta ei kuitenkaan voida erottaa Jumalan laista VT:n (3. Moos. 19:18; 5. Moos. 6:5) tai UT:n mukaan (Matt. 22:37–39). Älä tee aviorikosta on rakkaudellinen ohje. Avioliitto on solmittu siis sekä luomisen että Mooseksen lain mukaan yhden miehen ja naisen välillä.

Paavali siis vetoaa kahden samaa sukupuolta olevan väliseen seksin harjoittamiseen häpeällisenä ja luonnottomana toimintana sekä juutalaisten kirjoitusten että luonnollisen lain perusteella. Paavalille luonnollisen lain vastainen toiminta on lain rikkomista ja häpeällistä, koska luonnollinen laki on Jumalan perustama objektiivinen moraalinen järjestys, joka on kudottu luomakunnan rakenteeseen.[18] Luonnollinen laki heijastaa Jumalan omaa luonnetta. Näinpä myös Mooseksen moraalinen laki kertoo sekä Jumalan luonteesta että luomakunnan rakenteesta. Näin laki soveltuu myös hänen oman aikansa seksuaalietiikkaan.

Korkeimman oikeuden rajanvetoyritys uskonnonvapauden ja sananvapauden välille suhteessa kysymykseen, nähdäänkö homoseksuaalisuus luonnollisena vai luonnonvastaisena, on Paavalin teologian valossa erittäin ongelmallinen. Nykyisen tuomion valossa vaikuttaa siltä, että kristityillä on uskonnonvapauteen vedoten oikeus vedota Paavalin teksteihin ja argumentoida sen perusteella, että homoseksuaalisuus on jotain luonnonvastaista. Tämä on uskonnonvapautta. Mutta jos samat henkilöt uskovat, mitä Paavali sanoo – että nämä asiat kuuluvat Jumalan yleisen ilmoituksen piiriin ja ovat ilmeisiä kaikille, jotka katsovat Jumalan luomistekoja (jopa ilman viittausta Paavaliin tai Raamattuun) ja argumentoivat tämän puolesta esimerkiksi lääketieteeseen vedoten – heidät saatetaankin luokitella rikollisiksi. Onko uskonnonvapaudestamme tulossa vain vapaus siteerata Raamattua, mutta ei vapautta uskoa, mitä se sanoo? Kun sekä korkein oikeus että Paavali kertovat, mikä on luonnollista suhteessa kysymykseen homoseksuaalisuudesta, kumpaa meidän pitää uskoa? Ehkä tiedostamattaan tuomarimme joutuvat laittamaan myös teologin hatun päähän ja tulemaan luonnonoikeuden tuomareiksi. Korkeimman oikeuden päätös voidaankin nähdä pyrkimyksenä erottaa toisistaan Jumalan yleinen ja erityinen ilmoitus. Tämä ei vain ole mahdollista.

Tarkoitetaanko tällä paluuta vanhatestamentilliseen teokratiaan, jossa rikoslaki päivitetään Mooseksen kirjan mukaiseksi? Ei suoranaisesti. Elämme uuden liiton aikaa.

Miten eteenpäin?

Monet ovat hyvästä syystä vaatineet kiihottamispykälään muutosta. Yhteiskuntamme ongelmat ovat kuitenkin vieläkin syvemmät kuin orastava sananvapauden rajoittaminen. Irtaantuminen Luojan asettamasta luonnollisesta järjestyksestä, joka on tiivistetty 10 käskyyn, johtaa aina epäjärjestykseen ja kaaokseen, jossa yhteiskunta ei menesty.[19] Entäpä jos ne, joille on annettu valta ja vastuu säätää Suomen lakeja, palaisivatkin siihen vanhaan länsimaiseen ja kristilliseen perinteeseen, jossa tunnustetaan inhimillistä järjestystä korkeampi tuomari ja kuningas ja jonka mukaan maan lait tulee perustaa luonnolliseen lakiin, joka on sitten tiivistetty 10 kohtaan Mooseksen laissa?[20] Tällä perustuksellahan maamme (ja koko länsimaisen sivilisaation)[21] pitkäaikainen historia lepää. Tarkoitetaanko tällä paluuta vanhatestamentilliseen teokratiaan, jossa rikoslaki päivitetään 5. Mooseksen kirjan mukaiseksi? Ei suoranaisesti. Elämme uuden liiton aikaa. Kristillinen kirkko tai sen ympärillä oleva yhteiskunta yleensäkään eivät enää ole Mooseksen liiton alaisia. Kirkko on uuden liiton alainen (2. Kor. 3–4). Mooseksen liiton uhri- ja seremonialakien varjoihin ei tule enää palata. Niiden tarkoitus oli osoittaa Kristukseen. Oikeudellinen laki taas on voimassa vain siinä määrin kuin se heijastaa luonnonlakia.[22] Liiton moraalinen perusta on kuitenkin valettu iankaikkisen Jumalan luonteeseen ja kirjoitettu Jumalan kuvan, ihmisen, sydämeen (Room. 1:19–32; 2:12–16), ja näin moraalilain olemus ei ikinä muutu. Tämän perusteella tulee säätää siitä sovellettuja lakeja jokaisena aikana.

Uusilla (ikiaikaisilla) laeilla vaalittaisiin yhden miehen ja naisen välistä liittoa ja siitä syntyviä lapsia – perheitä, jotka muodostavat terveen ja kukoistavan yhteiskunnan jatkuvuuden elinehdon. Ainoastaan rohkaisemalla uskolliseen avioliittoon yhden miehen ja naisen välillä voidaan antaa luontaista vastalääkettä  lasten lukumäärän vähäisyyteen ja ehkäistä siitä seuraavaa orastavaa kansantaloudellista katastrofia. Luvut avio- ja avoerojen lisääntymisestä, aborttien määristä, lapsettomien ja puolisottomien yksinäisyydestä, syntyvyydestä ja koko suomalaisen yhteiskunnan elämisestä velaksi eivät ole kaunista luettavaa. 1960-luvun kulttuurivallankumous on epäonnistunut, ja Suomi-neito tuntee sen nahoissaan.[23]

Lakimuutokset eivät tietenkään ratkaise sitä raadollista ongelmaa, että jokainen matka niin avioliitossa kuin sen ulkopuolella tai suhteissa samaa sukupuolta olevien kanssa päättyy joka tapauksessa sairauksien kautta katkeraan kuolemaan. Ne eivät myöskään poista sitä ongelmaa, että kaikki, jotka katsovat luonnonlakia ja 10 käskyn lakia ja näkevät niiden hyvyyden ja kauneuden, huomaavat kivuliaan todellisesti itsekin olevansa niiden rikkojia – ellei teoissa, niin vähintään ajatusten tasolla. Valtioiden ja kansojen olemassaolokaan ei ole taattua vuosisadasta toiseen, kuten maailman historia opettaa.

Mikä sitten on ratkaisuna tähän eksistentiaaliseen kriisiin? Jeesus Kristus – Jumala-ihminen.

Mikä sitten on ratkaisuna tähän eksistentiaaliseen kriisiin? Jeesus Kristus – Jumala-ihminen. Hän ei tullut kumoamaan Jumalan lakia, vaan pitämään sen (Matt. 5:17). Hänelle langetettiin tuomio syyttömästi kaikkien niiden puolesta, jotka tunnustavat rikkoneensa Jumalan lakia vastaan ja luottavat häneen. Jumala armahtaa lainrikkojan, ja Kristus Pyhän Hengen kautta vapauttaa kuolemantuomion alaisen synnin orjan syvään yhteyteen ja elämään itsensä kanssa sekä odottamaan ylösnousemuksen todellisuutta, jossa laittomuus ei enää rehota. Siksihän suomalaisessakin yhteiskunnassa vietetään pääsiäisenä arkipyhiä jo monisatavuotisen perinteen mukaisesti. Saa palkan, mutta voi levätä.

Se, että ajallinen avioliitto yhden miehen ja naisen välillä on esikuva Kristuksen ja hänen seurakuntansa välisestä iankaikkisesta ja uskollisesta liitosta ja rakkaudesta (Ef. 5:21–32), joka kestää kuoleman rajojen ylitse aina uuteen luomakuntaan asti, antaa tällekin keskustelulle huikeat ulottuvuudet. Tästä liitosta osattomien osana on tulla tuomituiksi sen korkeimman oikeuden haltijan kautta, jonka Isä on herättänyt kuolleista – sen, joka ei katso henkilöön tuomitessaan ja joka tuomitsee Jumalan iankaikkisen ja oikeudenmukaisen lain mukaan.

Ne, joilla on korvat, kuulkoot.

__________________________________________

[1] https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/kko202627.html.

[2] Suomalaisen homoseksuaalisuuden historiasta, eritoten vuosina 1894–1971, ks. Sandra Hagman, Seitsemän kummaa veljestä. Kertomuksia suomalaisen homoseksuaalisuuden historiasta (Gaudeamus, 2016). Ks. myös, ”Antu Sorainen, Rikollisia sattumalta? Naisten keskinäistä haureutta koskevat oikeudenkäynnit 1950-luvun Itä-Suomessa” (Väitöskirja, Helsingin yliopisto, 2005).

https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/e610d3f8-a411-4870-be96-55629a986adf/content

[3] Veli Pekka Toropainen, ”’Portot ja huoranmetsästäjät’ – seksityön jäljet 1600-kuvun Turun asiakirjoissa.” https://kalmistopiiri.fi/2021/08/26/portot-ja-huoranmetsastajat-seksityon-jaljet-1600-luvun-turun-asiakirjoissa.

[4] Ks. esim. Niko Huttunen, ”Vanhatestamentillinen Suomi: Suomalaisen poliittisen teologian pitkä linja 1500-luvulta nykypäivään.” Peltomäki & V-M Salminen (toim.), Kirkko yhteiskunnassa: Suhteet ja rajapinnat. Uskonnonvapauslaki 100 vuotta. Suomen ev.-lut. kirkon tutkimusjulkaisuja, Nro 143, Suomalaisen Teologisen Kirjallisuusseuran julkaisuja, Nro 303, Kirkon tutkimus ja koulutus, Helsinki, sivut 194–222.

[5] Toropainen, ”’Portot ja huoranmetsästäjät ’– seksityön jäljet 1600-luvun Turun asiakirjoissa.”

[6] Lisää luonnollisen lain eli luonnonoikeusteorian ja jumalallisen lain välisestä suhteesta, ks. Zacharias Onditi, ”Participatio legis aeternae in rationali creatura ’lex naturalis’ dicitur – Näkökulmia Tuomas

Akvinolaisen luonnonoikeusteorian historialliseen taustaan, teoriaan ja moderniin tulkintaan” (pro gradu -tutkielma, Jyväskylän Yliopisto, 2021). https://jyx.jyu.fi/bitstreams/49ba0d6f-62c8-4efb-b970-1b0e7afeb8ab/download.

[7] Ks. Carl Trueman, Outo uusi maailma (Agricola teologinen instituutti ja Perussanoma, 2025).

[8] Eveliina Lauhio, Eeva 5/2022.

[9] Sara McHenryn tuore (2022) akateemisen psykiatrian alan artikkeli taustoittaa selvästi sen, että homoseksuaalisen käyttäytymisen poistaminen psykiatristen häiriöiden joukosta on tapahtunut ennen kaikkea kulttuurillisista ja yhteiskunnalliseen asenneilmapiiriin liittyvistä syistä, ei minkään uuden lääketieteellisen läpimurtotutkimuksen nojalla. https://psychiatryonline.org/doi/full/10.1176/appi.ajp-rj.2022.180103.

[10] Sanna Pietiläinen, ”Tapaus Päivi Räsänen iski myös terapeuttien kipeään kohtaan – ’Häpeän puna nousee kasvoille’” MTV Uutiset 30.3.2026.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tapaus-paivi-rasanen-iski-myos-terapeuttien-kipeaan-kohtaan-hapean-puna-nousee-kasvoille/9317244.

[11] https://www.science.org/doi/10.1126/science.aay2726.

[12] Tuomio tulee kreikankielisestä sanasta κρίσις (krisis). Suomalaisten sanojen kuten kritiikki tai kritisoida etymologia tulee tuosta sanasta.

[13] Mikko Sivonen, ”The Doxa Motif in Paul: A Narrative Approach to the Vindication of the Glory of God through Christ”, 64–78.  https://helda.helsinki.fi/items/095304ee-68db-4bd5-839f-6824deafbb9c.

[14] Niko Huttusen mukaan ”Paavali puhuu miesten välisistä suhteista niin yleisesti (ἄρσενες ἐν ἄρσεσιν), että ne voidaan nähdä yhtä hyvin alisteisina kuin tasa-arvoisinakin. Räsänen kysyykin retorisesti: ’Miksi Paavali olisi tarkoittanut vain alistavaa homosuhdetta, kun hän ei mainitse mitään alistamiseen viittaavaa?’ Tämä on argumentum e silentio. Siksi voi kysyä myös toisin päin: miksi Paavali ei tarkoittaisi alistavia suhteita, koska hän ei mainitse mitään tasaveroisuuteen viittaavaa?” Se, että Paavali puhuu yleisesti miesten välisistä suhteista, ei juuri rajaa sitä ainoastaan joko alistaviin tai tasavertaisiin suhteisiin.

[15] Martti Nissisen mukaan Raamattu ”ei sano sanaakaan samaa sukupuolta olevien ihmisten välisestä rakkaudesta eikä siihen perustuvista parisuhteista.” Ks. Martti Nissinen, Homoerotiikka Raamatussa (Yliopistopaino, 1994). Robert Gagnon on kuitenkin kiistattomasti osoittanut, että vaikka “jotkut väittävät Raamatun tuomitsevan ainoastaan hyväksikäyttöön ja alistamiseen perustuvat homoseksuaaliset suhteet (pederastian tai miesprostituution), mutta tällaisen tueksi ei ole lainkaan vakuuttavaa näyttöä. Parhaat homosuhteita kannattavat tutkijatkin tiedostavat, että homoseksuaalista käyttäytymistä koskeva raamatullinen kielto on muotoiltu absoluuttisesti.” Robert Gagnon, The Bible and Homosexual Practice – Texts and Hermeneutics (Abingdon Press, 2002).

[16] 1. Kor. 6:9 puhuu suhteesta, jonka osapuolina ovat suhteen aktiivinen ”miehenmakaaja” (kr. ἀρσενοκοίτης) ja passiivinen osapuoli, ”pehmeä” (kr. μαλακός). Passiivinen osapuoli on alisteinen aktiiviselle. Tässäkään kohdassa hän ei tosin kiellä, etteikö tämä voisi olla yhteisymmärryksessä harjoitettua seksiä, eikä hän mainitse lasten ja aikuisten välistä seksisuhdetta. 1 Tim. 1:10 mainitsee vain sanan ”miehenmakaaja” (kr. ἀρσενοκοίτης).

[17] Sivonen, ”The Doxa Motif in Paul”. Martti Nissinen tai Niko Huttunen eivät ole vakuuttuneet, että Paavali viittaa luomiskertomukseen. Nissinen, Homoeroticism in the Biblical World: A Historical Perspective. Minneapolis: Fortress Press, 1998), 105; Niko Huttunen, ”Modernisoitu Paavali: Päivi Räsäsen tulkinta Roomalaiskirjeestä”, Teologinen Aikakauskirja, Vol 126 Nro 5 (2021).

[18] Ks. lisää Andrew Walker, Faithful Reason: Natural Law Ethics for God’s Glory and our Good (B & H Books, 2024).

[19] Vanhassa testamentissakin Israelin kansan pimein aika oli aina, kun ei ollut kuningasta ja kaikki tekivät sitä, mikä oli oikein heidän omissa silmissään.

[20] Kristillinen kirkko on aina huomioinut, että kristityt eivät ole Mooseksen liiton alaisia, vaan uuden liiton alaisia (2. Kor. 3–4). Uudessa liitossa Mooseksen liiton esikuvallisuus uhripalveluksista on jo täytetty Kristuksessa. Moraalista lakia kuitenkin siteerataan moraalisena normina myös uuden liiton kristityille. Ks. esim. Room. 13:8–10; Ef. 4: 25–5:12; 6:1–4; 1. Tim. 1:8–10; Jaak. 2:1–13.

[21] Ks. Vishal Mangalwadi, Totuus ja muutos (Espoo: Agricola teologinen instituutti, 2025).

[22] Vanhan liiton oikeudellisten lakien suoraa soveltamista ja lainaamista sellaisenaan pidetään mielettömänä esimerkiksi vuoden 1531 Augsburgin tunnustuksen puolustuksessa XVI.

[23] Tilastokeskuksen tilastoa syntyneistä: https://stat.fi/fi/tilasto/synt; Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tilastoa raskaudenkeskeytyksistä: https://thl.fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/seksuaali-ja-lisaantymisterveys/raskaudenkeskeytykset/raskaudenkeskeytykset; THL:n tilastoraportti: https://www.julkari.fi/server/api/core/bitstreams/50e3fc3c-12b3-4066-9c04-1950d43a6a77/content.

LOAD MORE
Loading