This is also available in English.
He sanoivat: ”Rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen. Tehkäämme itsellemme NIMI, ettemme hajaantuisi yli koko maan.” (1. Moos.11:4)
Amerikasta kuuluu kummia. Idässä naapurimme pyrkii laajentumaan väkivallan keinoin. Uusi silkkitiekin ulottaa pian lonkeronsa jokaiseen maailmankolkkaan. Tämä on niin yksilöiden kuin kansakuntienkin maallista pyrkimystä suuruuteen. Mistä tällainen vallan ja ihailun halu nousee? Onko olemassa aitoa ja oikeaa suuruutta, nimeä?
Ihmisluontoon kuuluu se, että haluamme tulla huomatuksi ja arvostetuksi. Haluamme olla ihmisiä, joita kunnioitetaan ja joiden saavutuksia ylistetään. Saatamme kieltää tämän sisäisen halumme, mutta todellisuudessa meillä kaikilla on tällainen toive sisimmässämme. Siinä itsessään ei ole mitään väärää, mutta langennut luontomme tekee tästä alun perin aidosta ja hyvästä asiasta vahingollisen ja ihmistä enenevässä määrin turmelevan negatiivisen voiman. Kaiken lisäksi, jos tämä sama mentaliteetti nousee suuremman joukon tavoitteeksi, niin silloin lankeemuksen ihminen ja jopa kokonainen kansanryhmä korotetaan aivan omiin vahingollisiin sfääreihinsä. Tämä ei ole mikään uusi asia, vaan näin on tapahtunut historian saatossa toistuvasti, aina Baabelin tornin rakentamisesta meidän päiviimme saakka, eikä siitä ole seurannut mitään hyvää.
Tehkäämme itsellemme nimi-lausahdus korostaa langenneen ihmisen itsekeskeisiä pyrkimyksiä ja turmeltunutta luontoa. Kun tällainen tavoite ja toiminta nostavat päätään, niin siitä on vakavat seuraukset, josta kärsivät kaikki. Kyse on langenneen ihmisen aseman ja identiteetin “puutostaudista”, jota pyritään täyttämään ihmisen omilla teoilla ja saavutuksilla. Tämä on itsensä pelastamisyritystä, joka on tuomittu epäonnistumaan. Itsensä korottaminen on epäjumalanpalvelusta sen ikävimmässä muodossa. Tällainen vääristynyt itserakkaus pahentaa ihmisen ja tekee hänestä kahta kauheamman, korostaen ja korottaen hänen langennutta luontoaan.
Diktaattorit ja valtaa hamuavat henkilöt nousevat tästä samaisesta itsensä korottamisen juuresta. Kapinamieli on ollut meidän vaivanamme Eedenin puutarhasta saakka ja pysyy keskuudessamme aina maailmanloppuun saakka. Paavali mainitsee, kuinka viimeisinä aikoina nousee aivan erityinen lankeemuksen ihminen: tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai palvottavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala (2. Tess. 2:4). Tämä viimeinen diktaattori on siis itse antikristus, Baabelin kaaoksen ja kapinan huipentuma, joka haluaa tulla kaikkien palvottavaksi ja jumaloitavaksi.
Kaikki tämä pyrkimys korottaa ihmisen omaa minää on pyrkimystä täyttää lankeemuksen tuoma aukko – suuri vaje meidän sisimmässämme. Se ei kuitenkaan täyty ihmisen omilla pyrkimyksillä tai ponnisteluilla. Niinpä Jumala onkin varannut tähän paremman tien, joka vie meitä aivan eri suuntaan.
Tie ylös käy ensin alas
Jumala kyllä tahtoo tehdä ihmisen suureksi, mutta aivan eri tavalla kuin ajattelemme. Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, ja tämä tarkoitus on edelleen voimassa. Jumalan kuva kuitenkin särkyi lankeemuksen seurauksena. Emme siis ole sellaisessa ihmisyyden tilassa, mihin meidät on alun perin tarkoitettu. Sisimpämme on ison remontin tarpeessa. Tässä remontissa eivät auta meidän tee-se-itse -ohjelmamme (Baabelin kaltaiset yritykset), vaan ulkopuolinen, täydellinen persoona, joka kykenee palauttamaan ihmisen alkuperäiseen tilaan.
Jumalan määrittämä tie ylös käy ensin alas (Fil. 2:3–11). Jotta tämä voisi tapahtua, niin ensin Jumalan Pojan piti alentua puolestamme, tulla ihmiseksi ja mahdollistaa meidän ihmisluontomme korjaamisen ja nostamisen oikeaan asemaan ja mielentilaan. Kukaan ihminen ei voi tehdä tätä korjausliikettä itse, vaan se mahdollistuu ainoastaan Jumalan Pojan alentumisen, lunastustyön ja korottamisen kautta, kun vastaanotamme tämän evankeliumin uudeksi tekevän voiman omaan elämäämme. Vain Jeesus kykenee täyttämään langenneen ihmisen sisäisen tyhjiön. Hän laskeutui alas, jotta hän voisi nostaa sinut ylös!
Mikä tekee meidät suureksi?
Sinä annat minulle pelastuksesi kilven. Sinun oikea kätesi tukee minua, sinun alentumisesi tekee minut suureksi (Ps. 18:36).
Kenen alentuminen tekee meidät suureksi? Jumalan itse! Kuinka nyt kenenkään ulkopuolisen nöyrtyminen voi tehdä meidät suureksi? Meillä on kyllä tarve muuttua, päästä eroon synnillisestä luonteestamme, joka vastustaa Jumalan tahtoa ja hänen tarkoittamaansa muutosta elämässämme. Oikea ja aito oman nimen nostattaminen ja suureksi tuleminen, siis hengellinen kasvaminen, ei kuitenkaan tapahdu ihmisen omin pyrkimyksin tai voimin (heprean sana רָבָה tarkoittaa paitsi suurta myös kasvamista, lisääntymistä). Voimme kyllä yrittää muuttaa ulkoista käyttäytymistämme omalla tahdon voimallamme, mutta Jumalan mielenmukaiseen muutoksen tarvitaan paljon suurempia voimavaroja. Tähän lankeemuksen ongelmaan, muutoksen tarpeeseen, saatetaan hakea apua monenlaisista paikoista. Vaikka ne voivatkin tuoda väliaikaista helpotusta, ne eivät kuitenkaan ratkaise ihmisen juuriongelmaa, joka on lankeemuksen turmelema syntinen luontomme.
Vain Jumala itse voi korjata meidät, tehdä oikealla tavalla meidät suureksi. Hän on se ulkopuolinen, joka meidän tähtemme alensi itsensä, tuli ihmiseksi, koki rikkinäisen ihmisyyden kärsimykset, kuoletti ne omalla sijaiskuolemallaan ja teki näin tyhjäksi lankeemuksen tuoman kirouksen. Tästä syystä vain Kristuksen alentuminen voi tehdä ihmisen suureksi, palauttaa hänet oikeaan suhteeseen Luojansa kanssa ja käsitellä hänen langenneen luontonsa, viemällä sen ristille. Kuinka tämä sitten on mahdollista elää todeksi arjessa?
Päivittäinen kokemus
”Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teette raskasta työtä ja kannatte taakkoja, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltäni. Näin te löydätte levon sielullenne, sillä minun ikeeni on sopiva ja minun kuormani on kevyt” (Matt 11:28–30).
Yksi suurimpia kristillisen elämän salaisuuksia on se, että voimme päästä osalliseksi Kristuksen luonnosta, hänen sävyisyydestään ja levostaan? Hän on kaikki se, mitä meidän sisimmästämme ja ihmisyydestämme puuttuu. Kutsu on käynyt, ja on meidän jokaisen vastuulla kääntyä tietoisesti Kristuksen puoleen. Kulkemalla hänen ikeessään opimme yhä enemmän hänestä ja pääsemme osallisiksi Kristuksen itsensä vaikuttamasta muutostyöstä meissä, saamme maistaa hänen lempeyttään. Tällöin kasvamme ymmärryksessä ja kokemisessa, mitä Jumalan tarkoittama suuruus ja oikea aito ihmisyys ovat.
Meidät on siis kutsuttu tulemaan osalliseksi hänen luonnostaan, sävyisyydestään, nöyryydestään (joka on Pyhän Hengen hedelmä). Myös Paavali puhuu tästä meidän sisimpämme ongelmasta ja antaa siihen Jumalan valmistaman vastalääkkeen.
Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. Ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omia, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. Jos me Hengessä elämme, vaeltakaamme myös Hengessä. Älkäämme tavoitelko turhaa kunniaa, ärsytellen ja kadehtien toisiamme (Gal 5:22–26).
Myös tässä paljastuu meidän langenneen ihmisluontomme halu korottaa itseään väärällä ja vahingollisella tavalla? Kunnian tavoittelemista, halu tulla kuuluisaksi, huomion hakemista jne. Ainoa vastalääke löytyy ja se vastaanotetaan Kristuksen tuntemisen kautta! Tämä Pyhän Hengen työ sinussa ja minussa ohjaa meidät päivittäiseen langenneen luontomme kuolettamiseen ristillä, tietoiseen kääntymiseen Kristuksen riemullisen voiton puoleen ja kokemaan käytännössä, kuinka hän vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä, muutosta, jota tarvitsemme (Fil. 2:13). Kaikki tämä vastaanotetaan armosta, lahjana, ei meidän omien ansioidemme tai uskonnollisten pyrkimystemme ansiosta.
On mielenkiintoista, kuinka Baabelin aikainen ihmisen korottaminen ja kapina johtivat koko ihmiskunnan hajaantumiseen, kun taas Kristuksen lunastustyö mahdollistaa ihmiskunnan palauttamisen takaisin yhteyteen, jossa kaikki sukukunnat, kansat ja kielet ovat sopuisasti yhdessä. Tässä ajassa se näkyy, vaikkakin vajavaisesti, Jumalan synnyttämän yhteisön kautta, joka on seurakunta. Tässä uudessa Jumalan yhdistämässä ihmiskunnassa korotetaan vain yhtä nimeä, joka on Jeesus Kristus. Hän tekee ihmisen ja ihmiskunnan oikeasti suureksi, sellaiseksi kuin se on tarkoitettu. Vain hänen alentumisensa ja rakkautensa tekee meidät aidosti suureksi.
Jatko-osa 2 tulossa: Keitä te olette? Aito kuuluisuus ja nimi, joka tunnetaan myös taivaassa.
