This is also available in English.
Silloin molempien silmät avautuivat, ja he huomasivat olevansa alasti. He sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot. He kuulivat Herran Jumalan äänen hänen käyskennellessään puutarhassa illan viiletessä . Silloin mies ja hänen vaimonsa menivät Herraa Jumalaa piiloon puutarhan puiden sekaan. Mutta Herra Jumala kutsui miestä ja sanoi hänelle: ”Missä sinä olet?” Mies vastasi: ”Minä kuulin sinun äänesi puutarhassa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti. Siksi piilouduin.” (1. Moos 3:7–10)
Jos homma menee metsään, niin tiedämme tästä sanonnasta, että asiat eivät ole hyvin. Päin vastoin, työ tai asia on silloin mennyt niin sanotusti puihin. Jos itse on syypää mäntyä päin ajamiseen, haluaa mitä todennäköisimmin piiloutua ja kadota paikalta. Tämä on meidän luonnollinen reaktiomme, kun olemme mokanneet asian tai tehneet jotain vääryyttä. Piiloutuminen on langenneelle ihmiselle luonnollinen, vaikkakaan ei hyvä tai oikea, reaktio.
Emme halua paljastua syylliseksi, saatikka joutua kärsimään tekojemme seurauksista. Näinhän kävi myös maailman ensimmäiselle pariskunnalle. Aatami ja Eeva lankesivat syntiin, epäilemään Jumalan hyvyyttä. He halusivat tulkita oikean ja väärän heidän omilla standardeillaan, siis olemalla itse oma jumalansa! Lankeemus vaikutti ihmisen kykyyn ymmärtää omaa ja muiden todellista tilaa. Se rikkoi käsityksen oikeasta ja väärästä, ja tilalle tuli ihmisen oma tulkinta ja käsitys siitä, mitä on hyvä elämä ja kuinka voisimme olla yhteydessä Luojaamme, meidän omilla ehdoillamme! Lankeemus muutti Aatamin ja Eevan käsityksen heistä itsestään ja lähimmäisistään sekä Jumalasta. Koska heidän ymmärryksensä Jumalasta vääristyi pahanpäiväisesti, niin siinä samassa myös heidän ajatuksensa synnin mahdollisesta peittämisestä vääristyi. He halusivat kyllä päästä eroon rikkomuksistaan, mutta heidän peittely-yrityksensä kuivuivat kirjaimellisesti kokoon – viikunanlehtiuikkareilla kun ei pitkälle pötkitä.
Jokainen meistä kärsii omasta langenneesta tilastamme. Koetamme monin eri keinoin löytää erilaisia selviytymiskeinoja kohentaaksemme oloamme ja käsitelläksemme jollakin tavalla synnillistä sisäistä luontoamme. Etsimme tietoisesti ja tietämättämme ratkaisuja, jotka pelastaisivat meidät itseltämme. Ongelman tekee pahemmaksi se, että samaisessa lankeemuksen metsässä on paljon muitakin eksyneitä, jotka tarjoavat omia ratkaisumallejaan syntiongelmaan. Olipa ehdotuksena sitten uushenkisyyttä, eri uskontoja, ateismia tai muuta aktiviteettia, niin näiden kaikkien takana on pyrkimys tarjota meille selitys seuraaviin kysymyksiin:
- Mistä ihminen on tullut? – alkuperä
- Mikä on mennyt pieleen? – rikkoutunut maailma
- Millaiseen tulevaisuuteen olemme ajautumassa? Myös onko kuoleman jälkeen jotain.
- Mikä tuo pelastuksen ihmisen sisäisiin ongelmiin? Tosiasiassa synnin käsittelemiseen.
Vaihto-ehtoisia selviytymiskeinoja?
Vaikka monet ismit ja maailmankatsomukset eivät tunnista ja tunnusta tuota perimmäistä ongelmaa, so. syntiä, niin siitä kuitenkin pohjimmiltaan on kyse, kun tarjotaan erilaisia ratkaisumalleja rikkinäiseen elämäämme. Ystäväni ilmaisi asian hyvin, kun hän oli tekemisissä uushenkisyyttä ajavien tahojen kanssa: ”Itse asiassa tekin pyritte ratkaisemaan ihmisessä olevaa syntiä.” Hän oli havainnut, että aikamme suosittu uushenkisyyskin koettaa tarjota omia vaihtoehtoisia selviytymiskeinoja ihmisen sisäisen, rikkinäisen maailman käsittelemiseen ja siinä selviytymiseen – siis synnin peittämiseen.
Tänään tuolla lankeemuksen metsässä on piiloutuneena lukematon määrä ihmisiä, jotka samalla kun he itse ovat eksyneitä, tarjoavat meille omia tulkintojaan ja vastauksiaan ihmisen perimmäisiin ongelmiin. Nämä ratkaisuehdotuksen kuitenkin pitävät samalla ihmiset piilossa, poissa paljastavalta ja parantavalta suhteelta, joka löytyy vain yhdestä paikasta. Ihmisen lankeemus on paljon pahempi asia kuin ympärillämme olevat ja eksyneet metsän asukit antavat meidän ymmärtää. Kaikenlaista vaihtoehtoevankeliumia tarjotaan mitä erilaisimmissa muodoissa. On joogaa, reikiä, energiahoitoja, eri uskomustoimituksia ja monia itsessään ihan hyviäkin asioita luonnonsuojelusta tasa-arvon puolesta taisteluun. Näistä ei kuitenkaan ole apua ihmisen langenneeseen tilaan.
Kun olen keskustellut eri uskomustaustoista tulleiden ihmisten kanssa, olivatpa he sitten ateisteja, muslimeja, hinduja, agnostikkoja, nimikristittyjä tai minkä tahansa uskomuksen omaavia, niin viime kädessä heidän käsityksenänsä itsestään, heidän omasta tilastaan ja todellisuudesta kääntyy aina Aatamin ja Eevan tavoin haluun ITSE määritellä omat standardinsa oikeasta ja väärästä, ja samalla mahdollisesta taivaskelpoisuudesta, jos sitten olisikin jokin pelastus tai iankaikkisuus odottamassa. Ihminen luonnostaan ajattelee olevansa tarpeeksi hyvä ja kelvollinen hänen omien standardiensa mukaan. Kuitenkin kaikki nämä pyrkimykset peittää syntimme kuivuvat kokoon: niin kuin kävi ensimmäisen avioparin kohdalla, viikunalehdet rapistuivat.
Pois metsästä
Mutta Herra Jumala kutsui miestä ja sanoi hänelle: ”Missä sinä olet?” (1. Moos. 3:9.)
Missä olet? on kysymys, joka haastaa meitä tunnistamaan ja tunnustamaan oma todellinen tilamme. Jumala kutsuu meidät pois – ulos eri vaihtoehtoevankeliumeista, jotka koettavat tarjota itsehoitomenetelmiä syntiongelmaamme. Tämä on kuitenkin sula mahdottomuus ja vahingollinen yritys korvata Jumalan standardien mukainen evankeliumi, jossa vain hän itse on kykenevä käsittelemään meidän syntiongelmamme ja tuomaan meidät paikalle, jossa voimme oikeasti muuttua armon evankeliumin voimasta.
Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä (1. Joh. 1:9).
Oman tilamme ja syntimme tunnustaminen on oikeastaan sitä, että olemme ensinnäkin samaa mieltä Jumalan kanssa omasta tilastamme. Se on suostumista Jumalan hyviin standardeihin. Omat peittely-yrityksemme ovat turhia ja oikeastaan antievankeliumia, evankeliumin väärentämisyrityksiä, sepittämäämme ”tee-se-itse-evankeliumia”. Jumala kutsuu meitä ulos tuolta vaihtoehtojen metsästä, jossa meille tarjoillaan kyllä monenlaisia eksyttäviä, itseparannusmenetelmiä, mutta ei todellista evankeliumia Kristuksesta.
Myöskään seurakunnat eivät ole tästä täysin vapaita, vaan myös niihin sielunvihollinen pyrkii tuomaan ”metsäläisten” eksyttävää sanomaa. Onhan se paljon mukavampaa kuulla, että on hyväksytty ja hyvä tyyppi, kunhan vain toteuttaa erilaisia moraalisia velvoitteita. Joissakin seurakunnissa luvataan menestystä ja vieläpä jotain korkeampaa hengellisyyttä, kunhan vain vastaanottaa jonkin tietyn hengellisen kokemuksen karismaattisen johtajan avustuksella (ja rahastuksella). Näitä metsäläisten ohjeita kyllä riittää, mutta meidän on syytä palata Jumalan standardeihin, joissa ihminen tulee osalliseksi todellisesta evankeliumista ilman, että hän voisi siihen itse mitään lisätä tai ottaa pois. Jumala kutsuu meidät pois omavoimaisuudestamme ja itsepelastamisyrityksistämme vastaanottamaan hänen Poikansa voittoisan pelastustyön.
Menkäämme avaralle paikalle, ja vaikka paljastummekin siellä itsellemme, pääsemme osalliseksi Jumalan ihmeellisestä ”Grand Designista”, jossa todellinen muutos tapahtuu. Aatami ja Eeva halusivat käärmeen neuvoilla muuttua jumalan kaltaisiksi, mutta heidän olisi ollut syytä ymmärtää, ettei siihen ole oikotietä – heidäthän oli jo luotu Jumalan kuvaksi, ja todellinen muovautuminen Kristuksen kaltaisuuteen toteutuisi vain hänen seurassaan.
Eksyneiden metsään piiloutujan on syytä vastata Jumalan kutsuun, kun hän kysyy: ”Missä sinä olet?” Sillä meillä on vain tuo yksi evankeliumi, paikka, jossa ihminen vapautuu synnistä. Se on Kristus itse, joka tuli metsän asukkaiden luo ja antoi itsensä naulita puuhun, jotta me voisimme:
- Kuulla tuon uloskutsujan äänen.
- Kieltäytyä ihmisten ja sielunvihollisten esittämistä lyhytaikaisista ratkaisuista syntiongelmaamme (Kol. 2:23).
- Vastaanottaa Jumalan antaman vapautuksen ainoastaan Kristuksen työn kautta.
- Kokea Jumalan evankeliumin muuttavan voiman jokapäiväisessä elämässämme.
Huomaa, että Aatami ja Eeva saivat avun, kun he tulivat metsästä aukealle paikalle, so. suostuivat olemaan paljastettuja. Vaikka heidän tunnustuksensa olikin synnin sotkema, kun he syyttelivät muita lankeemuksensa syistä, kuitenkin he jäivät Jumalan eteen ja saivat lupauksen Jumalan tuomasta ratkaisusta (1. Moos 3:15). Tämä on aina vaikea asia lankeemuksen ihmiselle – suostua tunnustamaan oma todellinen tilansa. Me emme näe kaikkea lankeemuksen kauheutta itsessämme, mutta Jumala näkee sen ja vain hänellä on tarvittavat välineet sen käsittelemiseen.
Uusi liitto paljastaa, mistä tässä uloskutsuttujen ja kutsuun vastanneiden elämässä on kyse. Syntinen luontomme käsitellään, kun olemme tekemisissä Kristuksen kanssa. Eikä sitä ainoastaan käsitellä, vaan pysymisemme hänen edessään PALJASTETTUINA muuttaa meitä Kristuksen kaltaisuutta kohden.
Me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki (2. Kor. 3:18)
