This is also available in English.
Niinpä emme enää tunne ketään lihan mukaan. Jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne. Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!
2 Kor 5:16-17 RK
Jokainen meistä rakentaa oman käsityksensä ihmisen olemuksesta, alkuperästä ja päämäärästä sekä siitä, mikä asema meillä on suhteessa toisiimme ja ympäristöömme. Ihminen, jolla on materialistinen tai evolutionistinen maailmankuva, alentaa ihmisarvon hyvin alhaiselle tasolle. Jos olemme vain materiaa ja miljoonien vuosien kehityksen tulosta, hinta-arviomme voidaan laskea ihmisen raaka-aineiden arvon mukaan (happi, hiili ja vety). Monet muut ihmiskuvan arvostukset perustuvat erilaisten tunnetilojen ja olettamusten viidakkoon. Ehkä tutuin käsitys ihmisestä on, että häntä arvostetaan hänen tuottavuutensa ja saavutustensa mukaan. Nämä ja monet muut ihmisarvon tulkinnat ovat osa ”lihan mukaan” tuntemista, maailman standardien mukaisia arvioita ihmisen arvosta. Tällaiset ihmiskäsitykset alentavat ihmiskuvaa ja johtavat monenlaisiin vääristymiin ja vahingollisiin päätöksiin niin henkilökohtaisissa suhteissa kuin valtion harjoittamassa politiikassa, jonka tarkoituksena on ohjata kansalaisia ”oikeaan elämään”, kulloistenkin vallalla olevien ihmiskuvien mukaan.
Määritelmien muuttaminen
Tänäänkin useassa maassa ihmisen arvo määräytyy sen mukaan, kuinka lojaali hän on esim. valtion johdolle. Suomessa viimeaikainen esimerkki on hämmennys siitä, kuka ja mikä on mies ja nainen. Jopa lakien avulla pyritään hämmentämään miehen ja naisen välisiä eroja ja ”luomaan” aivan uusia ihmistyyppejä, jotka eivät perustu todellisuuteen. Myös luterilainen kirkko on suurelta osin mennyt mukaan tähän langenneen ihmisen muuttuviin määritelmiin. Piispa Matti Repo paljasti Aamulehdessä myönteisen suhtautumisensa samaa sukupuolta olevien vihkimisiin. Hän kertoi perusteluiksi mm. sen, että “koska yhteiskunta ja kirkko sekä yleiset mielipiteet ovat muuttuneet.”1 Samaisessa artikkelissa hän jopa väitti käsityksen evankeliumista muuttuneen. Tämä on varmasti totta siinä mielessä, että jos Raamattu ei ole enää kirkon ylin auktoriteetti, niin evankeliumi on korvattu toisenlaisella evankeliumilla, ihmisen omilla määritelmillä ja harhoilla (Gal. 1). Lyhyesti sanottuna ihmiskäsityksemme ohjaavat meidän suhtautumistamme evankeliumiin, itseemme ja lähimmäisiimme: siihen, miten arvokkaana näemme ihmiselämän, ja jopa siihen, kuka ja mikä ihminen on. Väärä ihmiskäsitys johtaa vääristyneeseen evankeliumiin.
Jumalan määritelmä
Mitä sitten tarkoittaa Paavalin ilmaisu ”Emme enää tunne ketään lihan mukaan”? Tässä on kyseessä ihmiskuva, joka pohjautuu Luoja Jumalaan ja hänen antamaansa standardiin ihmisestä. Maallinen ihmiskuva määrittelee ihmisen lankeemuksen tilasta käsin, kun taas Raamattu paljastaa meille ihmiskuvan, joka perustuu Jumalan määritelmään.
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, heijastamaan Luojaansa tässä maailmassa. Ensinnäkin on tärkeää tunnustaa, että ihminen on luotu – hän ei ole vain sattumien summa tai luonnonoikku! Toiseksi ihminen on luotu iankaikkisuutta varten. Hänellä on sielu, joka jatkaa elämää tämän lyhyen ajassa eletyn elämän jälkeen joko Jumalan seurassa tai kadotuksessa. Raamattu antaa täten korkeimman ihmisarvon, sillä se yltää aina iankaikkisuuteen saakka.
Paavali liittää tämän korkeimman ihmiskäsityksen myös Jeesuksen tuntemiseen. Emme siis enää tunne Kristusta vain lihan mukaan. Esimerkiksi muslimit kyllä tunnustavat Jeesuksen historialliseksi henkilöksi ja jopa profeetaksi, mutta kieltävät hänen jumaluutensa. Heille Jumalan Poika on vain ihminen, ei Jumala. Jokaisella on jokin määritelmä, kuka Jeesus on, mutta useimpien ihmisten tunnustukset perustuvat langenneen ihmisen hyvin rajallisiin käsityksiin ja tulkintoihin.
Ennallistamisohjelma
Mitä sitten merkitsee se, että tuntee ihmisen Kristuksen mukaan, Jumalan standardien mukaan? Jumala antaa meille oikean käsityksen ihmisestä ylittäen kaikki inhimilliset tulkinnat ihmisarvosta. Meitä ei ole luotu ainoastaan tätä katoavaa aikaa varten vaan iankaikkisuutta varten. Jumala loi ihmisen kuvakseen, ja niinpä hänessä on jotain ainutlaatuista, mitä ei löydy muusta luomakunnasta. Vaikka elämmekin lankeemuksen alla, synnin vääristämässä tilassa, ruumiin ja mielen korruptiossa, on meissä silti Jumalan kuva, jonka vain itse Jumala voi tehdä täysin uudeksi. Siispä ihminen, joka tulee Kristuksen luo, pääsee osalliseksi Jumalan “ennallistamisohjelmasta”. Kristuksen sovitustyön kautta ja ansiosta hänestä tulee uusi ihminen, jollaiseksi hänet oli alun perin tarkoitettukin, ja hän saa muuttua Luojansa kuvan mukaan. Tämä on uuden liiton ihmeellisyyksiä ja Raamatun ilmoituksen keskeisimpiä tavoitteita ihmiselle (2. Kor.3:18; Fil. 3:21). C.S.Lewis kuvaa tätä hyvin kirjassaan Tätä on kristinusko, kun hän puhuu persoonamme vapautumisesta ja muuttumisesta kirkkaudesta kirkkauteen:
Kristuksen ja meidän suhteemme on vähän tuon tapaista. Mitä enemmän onnistumme työntämään pois tieltä sen, mitä nyt sanomme “omaksi itseksemme”, ja mitä enemmän annamme Jeesukselle jalansijaa, sitä enemmän meistä tulee oma itsemme…
Siinä mielessä meidän todelliset minämme odottavat meitä Hänessä. On turha yrittää olla oma itsensä ilman häntä.2
Nykyiset näkymät
Tässä katoavassa ajassa joudumme siis elämään alemmuuden tilassa, sillä meidän ruumiimme ja mielemme ovat synnin muokkaamat, mutta ihminen, joka on Kristuksen oma, on aloittanut muuttumisen Kristuksen kuvan kaltaisuuteen. Täyttymyksen päivänä hänen koko persoonansa ja olemuksena vapautuu tästä synnin ruumiista (1. Kor 15:51–57). Siispä kun kohtaamme ihmisen, meidän olisi syytä nähdä hänet:
- Iankaikkisena olentona riippumatta siitä, mikä hänen taustansa tai mitä hänen nykyinen olemuksensa antaa ymmärtää.
- Jumalan luomana persoonana, joka on tarkoitettu löytämään jumalayhteys (Apt. 17:26–28).
- Potentiaalisena uutena luomuksena, jossa ihmisen persoona muuttuu sellaiseksi kuin se on alun perin tarkoitettu.
- Jos hän on jo Jeesuksen oma, niin hän on vielä ”kehitysvaiheessa”, kasvamassa Jumalan tuntemisessa, opetuslapseudessa sekä pyhityksessä Jumalan armon kautta, ei siis omien ansioiden tai saavutusten ansiosta.
Luojan tarkoittama ikuinen arvo
On siis tärkeää, että ihmisarvo perustetaan Luojan tarkoittaman arvostuksen mukaan eikä vain ihmisten muuttuvien arvojen ja häilyvien tunteiden mukaan. Vaikka aikamme määritelmät ihmiskuvasta muuttuvat, Jumalan alkuperäinen suunnitelma ei muutu. Hän loi ihmisen omaksi kuvakseen, jonka elämä ei pääty vain tähän lyhyeen maalliseen vaellukseen vaan jatkaa elämää joko Jumalan täyteydessä tai kadotuksessa – iankaikkisesti. Ihminen on jopa niin arvokas, että Jeesus Kristus otti tehtäväkseen uhrata itsensä meidän tähtemme, jotta saisimme elää hänen tarkoittamaansa iankaikkista elämää.