Wrightilaista ylösnousemus-argumentaatiota selkosuomella

Mitä syntyy, kun Suomen vanhimman baptistiseurakunnan kasvatti, jurvalaislähtöinen puuseppä, portsari ja painija, jonka pohjalainen retoriikka ei jätä ketään kuulijaa haukottelemaan, opettelee englannin kielen ja lukee kymmenen vuotta N.T. Wrightia (muun evankelisen teologian rinnalla)? Siitä syntyy loogisesti argumentoitu ja selkosuomella kirjoitettu kirja Jeesuksen ylösnousemuksesta ja ylösnousemususkomuksen juutalaisista juurista, raamatullisista perusteista ja jatkuvuudesta Jeesuksen seuraajien keskuudessa.

Kirjan tausta ja tekijä

Janne Saarelan (s. 1986) esikoisteos Ylösnousemus ja kuolemanjälkeinen elämä täyttää aukon suomenkielisessä raamattuteologisessa kirjallisuudessa. Kirjallisuudenlajiltaan kirja on popularisoitua akateemisesti pätevää evankelikaalista tekstiä. Tällaista kirjallisuutta ilmestyy suomeksi harmittavan vähän, joten Saarelan teos on tervetullut lisä suomalaisten kirjahyllyyn. Sen lisäksi kirjan aihepiiri on äärimmäisen tärkeä kristillisen uskon kannalta. Kirja pyrkii vastaamaan kysymykseen ”mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?” perinteisen kristinuskon pohjalta sekoittaen historiallista, teologista ja apologeettista analyysiä. Tematiikan tärkeyden huomioiden onkin ihmeellistä, että tämän kirjan mittainen aukko on ollut olemassa suomenkielisessä kirjallisuudessa. Saarelan kirja täyttää mainiosti tuon aukon kirjahyllyssäimme.

Ylösnousemus ja kuolemanjälkeinen elämä

Kirjan ytimessä on Jeesuksen fyysinen ylösnousemus ja siitä johtuva tosiasia, että samankaltainen ylösnousemus odottaa jokaista hänen seuraajaansa (s. 16). Saarela, joka on saanut teologisen koulutuksensa Ison-Kirjan opistolta (B.A.) ja Regent Collegesta (M.A.), on palvellut seurakuntatyössä etupäässä nuorten keskuudessa niin Suomen Baptistikirkossa kuin myös nykyisin Seinäjoen helluntaiseurakunnassa ja Suomen Helluntaikirkossa. Hän pyrkiikin esittämään näkemyksensä ymmärrettävästi, niin että kirja voi palvella laajaa suomenkielistä yleisöä. Toisaalta Saarela pyrkii argumentoimaan akateemisesti vakuuttavalla tasolla. Kirjan teesi ja tavoitteet täyttyvät erittäin hyvin muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.

Kreikkalais-roomalainen näkemys kuolemanjälkeisestä elämästä

Luvut 2 ja 3 tiivistävät kreikkalais-roomalaisen pakanamaailman (erityisesti Homeroksen ja Platonin) ymmärrykset kuoleman jälkeisestä elämästä. Homeroksen tekstit toimivat pakanamaailman Vanhana testamenttina – Uutena testamenttina puolestaan Platonin ajatukset (s. 26, 38). Ne ovatkin tärkeitä ymmärtää peilatessamme niitä juutalais-kristilliseen maailmankatsomukseen. Ajatus ruumiin ylösnousemuksesta oli mahdoton Homerokselle, jolle kuolema oli yksisuuntainen tie. Sokrateen oppilaan Platonin mukaan taas sielu tulee elämään ikuisesti kuoleman jälkeen, kunhan se pääsee eroon materiaalisesta ruumiista. Tämän lisäksi Saarela tiivistää niin epikurolaisen (naturalistinen), stoalaisen (panteistinen) kuin orfilaisen (jälleensyntyminen) maailmankatsomuksen.

Juutalainen ylösnousemususko

Luvut 4–6 keskittyvät siihen, kuinka juutalaiset kirjoitustensa pohjalta ymmärtävät luomisen tarkoituksen, ihmisyyden, kuolemanjälkeisen elämän ja yleisen ylösnousemustoivon. Saarelan mukaan juutalaiseen maailmankatsomukseen kuuluu kolmenlaisia suhteita: suhteemme Jumalaan, toinen toiseemme ja luomakuntaan. Nämä suhteet avautuvat kosmisen temppelin ja ihmiskunnan pappis-kuninkaallisen tehtävän kautta. Ihminen ei ole monistinen, ainoastaan aineellinen kokonaisuus, vaan holistisen dualistinen kokonaisuus, jossa ruumis ja sielu on luotu elämään harmonisesti yhteydessä. Saarela osoittaa aivan oikein, että juutalaiset kirjoitustensa mukaan (niin kanonisten kuin välitestamentillistenkin) uskoivat kuoleman jälkeiseen elämään ja ruumiin ylösnousemukseen kasvavassa määrin.

Evankeliumin tekstien luotettavuus

Luvut 7–10 vahvistavat vakuuttavasti evankeliumin tekstien luotettavuutta historiallisina lähteinä. Saarelan mukaan ne perustuvat silminnäkijätodistuksiin ja kertovat Jeesuksen elämäkerran, joka linkittyy vahvasti vanhatestamentalliseen kertomukseen Jumalan kansan vaiheista pakkosiirtolaisuudesta paluuseen. Saarela käyttää kaksi lukua (9–10) vääntääkseen rautalangasta argumentit Jeesuksen fyysisen ja historiallisen ylösnousemuksen puolesta. Hauta todellakin oli tyhjä, ja ruumiillisesti ylösnousssut Jeesus ilmestyi ensin naisille, sitten apostoleille ja sitten vielä suuremmalle väkijoukolle. Näin hän kyllä tukkii skeptikoiden suut melko perusteellisesti.

Jeesuksen seuraajien kuolemanjälkeinen elämä

Luvuissa 12–13 Saarela selittää Jeesukseen uskovien tilan välittömästi kuoleman jälkeen sekä ennen ja jälkeen Jeesuksen paluun. Hänen analyysinsä ”taivaasta” on hyödyllinen jokaiselle Raamatun lukijalle. Se paljastaakin, kuinka Jeesuksen seuraaja menee ensin välitilaan Herran läsnäoloon odottamaan Jeesuksen paluuta, kuolleiden ylösnousemusta ja uutta taivasta ja maata, joka Saarelan mukaan on tämän ensimmäisen maan uudistuminen.

Saarelan kirja on evidentialistisen, apologisen argumentaation hieno työnnäyte. Kirjoittaja ammentaa aikamme tunnetun englantilaisen raamatuntutkijan ja Anglikaanisen kirkon entisen piispan N.T. Wrightin tutkimuksesta ja argumentaatiosta yllin kyllin. Samaan aikaan hän popularisoi muidenkin ylösnousemustutkijoiden, kuten Gary Habermasin, Michael Liconan, Tom Holménin ja Matti Kankaanniemen, parhaita paloja ja analyyseja selkeällä kielellä. Tässä piileekin kirjan vahvuus. Saarela kykenee pohjalaisista taustoistaan huolimatta kommunikoimaan fyysisen ylösnousemuksen – niin Jeesuksen kuin hänen seuraajiensa – historiallisuutta ja raamatullisuutta hämmästyttävän selkeästi, vahvan apologisesti ja samaan aikaan suomalaiseen kulttuurin soveltavasti. Jokaisen lukiolaisen toivoisikin lukevan Saarelan argumentit Jeesuksen fyysisen ylösnousemuksen puolesta ja miettivän oman elämänsä suuntaa niiden pohjalta.

Saarelan kirja tarjoaa myös selkeän ja vakuuttavan tiivistyksen juutalaisesta ylösnousemususkosta ja näyttää sen erilaisuuden verrattuna kreikkalais-roomalaiseen pakanafilosofiaan. Saarelan mukaan monet kristitytkin ovat langenneet monismin ja piiloplatonismin kannattajiksi, joiden toivo piilee sielun ”taivaaseen” pääsemisessä ilman konkreettista ylösnousemusruumista. Tämä kirja oikaisee vastustamattomasti tuon vääristymän.

Kirjan vahvuudet ja heikkoudet

Jokaisella kirjalla on omat rajoituksensa. Saarelan analyysissa jää epäselväksi ei-uskovien, pelastumattomien kohtalo Jeesuksen ylösnousemuksen valossa. Saarela esittelee lyhyesti viittä eri maailmankatsomuksellista näkemystä kuolemanjälkeiseen elämään (naturalismi, pakanuus, jälleensyntyminen, sielun kuolemattomuus ja ruumiin ylösnousemus). Viimeisestä kuvauksesta voisi saada sellaisen kuvan, että kaikille annetaan kuolematon ja kirkastettu ruumis, johon sielu on yhtynyt (s. 24). Samaan aikaan Saarelan teesi koskee nimenomaan Jumalan kansaa (s. 24), uskovia (s. 205), ja hän puhuu siitä, kuinka juutalaiset odottivat yleistä ylösnousemusta hurskaille (s. 190). Jeesuksen seuraajien eli uskovien ylösnousemusruumis tulee olemaan Kristuksen kaltainen. Entäs muiden? Vaikka Saarela siteeraa Daniel 12:2:ta (s. 68, 82–83), hän ei kuitenkaan käsittele ei-uskovien kohtaloa. Tämä onkin kirjan suurin puute, koska otsikosta voisi päätellä myös kristillisestä uskosta osattomien kuoleman jälkeisen tilan käsittelyä. Millaista on tuomittujen elämä fyysisessä ylösnousemusruumiissa (ks. esim. Joh. 5:29)? Mikä on pelastettujen ja kadotettujen välinen suhde? Vai uskooko Saarela annihilaatioon ei-uskovien keskuudessa?

Kirjan painotus lepää ylösnousemusruumiin todistamisessa. Sen tähden Saarelalla ei ole aikaa pohdiskella, mikä kokee jatkuvuutta uudistuneessa luomakunnassa, mikä häipyy pois, ja mikä on Jeesuksen ylösnousemuksen merkitys taivaan ja maan herrana jo nyt (esim. Fil. 3:10–11). Tosin 2. Pietarin kirjeen kolmannen luvun erinomainen analyysi (s. 223–229) käsittelee juuri näitä teemoja. Tällaista käsittelyä olisin kaivannut enemmän myös muiden tekstien (esim. Dan. 12:1–3) kanssa. Kirjan tematiikka avaa myös muita hermeneuttisia kysymyksiä Raamatun ja koko elämän ymmärtämisestä odottaessamme kuolleiden ylösnousemusta. Ne jäävät toisten kirjojen pohdiskelun varaan.

Suomalaisesta tutkimuksesta Saarela voisi kirjan toiseen painokseen – joka tullee pian ensimmäisen mennessä kaupaksi nopeasti – sisällyttää Timo Eskolan tutkimusta pakkosiirtolaisuudesta paluusta (s. 128–129), Matti Myllykosken väitöskirjan väitteen Jeesuksen ruumiin löytymisestä kaatopaikalta sekä allekirjoittaneen väitöskirjatutkimuksen doksa-tematiikasta koko luomakunnan ennallistamisesta Kristuksen kuvan ja kirkkauden kaltaisuuteen (s. 107, 171–179, 223). Sen lisäksi muutamissa kannanotoissa (s. 164, 166, 179) – jotka eivät varsinaisesti liity kirjan perustematiikkaan – Saarela vetää mutkat suoriksi liian nopeasti ja voisi huomioida kirjallisuuden eri näkökulmat.

Kirjan taitto on onnistunut (vaikka jäinkin kaipaamaan raamattuindeksiä), kieli soljuu miellyttävästi ja lukukokemus on kaikin puolin rakentava.

Laajan lukijakunnan arvoinen kirja

Laadukkaan tutkimuksellisen tason ja selkeäsanaisuuden johdosta kirjan toivoisi löytävän laajan lukijakunnan. Raamattukoulut, seminaarit ja jopa yliopisto-opiskelijat hyötyisivät sen perusteellisuudesta. Toisaalta kirjaa voi suositella kaikille, jotka epäilevät Jeesuksen ylösnousemusta ja siitä johdannaisesti nousevaa kristillistä toivoa. Myös ne kristityt, jotka kaipaavat vahvaa apologis-historiallista argumentaatiota Jeesuksen fyysisen ylösnousemuksen puolesta hyötyvät teoksesta. Tämän lisäksi kirja selkeyttää eskatologista fyysistä ylösnousemustoivoa kaikille Jeesuksen seuraajille – ja näin korjaa joitakin vallalla olevia mystisiä, gnostilaisia ja platonististia hämmennyksiä myös kristittyjen keskuudessa.