This is also available in English.
Olet tehnyt töitä 40 tuntia menneellä viikolla. Sait juuri valmiiksi pitkän ja mielenkiintoisen projektin yhdessä yhteen hiileen puhaltavan työpaikkatiimisi kanssa luotettavan esimiehesi johdolla. Olosi on huojentunut ja tyytyväinen. Edessä on viikonloppu, ja saat levähtää rauhassa töistäsi. Saavuttuasi kotiin teet lumityöt ulkona ja syöt maittavan päivällisen nautinnollisessa seurassa yhdessä perheesi kanssa: karjalanpaistia perunoilla, jotka on kaivettu omasta pellosta. Ruuan kruunaa kesällä poimituista mustikoista leivottu piirakka. Käyt puusaunassa, jonka kiuas lämpiää appiukon tontilta kaadetuilla koivuhaloilla. Muistelet vieläkin kiitollisuudella yhteisiä metsätöitä. Vietettyäsi vaimosi kanssa nautinnollisen hetken lakanoiden välissä iltateen jälkeen vaivut syvään uneen kirjan jäädessä käteesi. Nukut niin sikeästi, että heräät tuntia normaalia myöhemmin virkeänä ja hyvin levänneenä.
Mitä siis teet lauantaina? Tietenkin kotitöitä, jotka tuntuvat mielekkäiltä pitkän työviikon jälkeen. Ehkä kotipuutarhan hoitoa, metsätöitä, remontointia tai katon maalausta. Mieli saa levätä, työnteossa.
Työnteko jatkuu. Itse asiassa se ei ikinä lopu.
Töitä ennen syksyä
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen tekemään töitä. Aivan oikein. Hallitsemaan, viljelemään ja varjelemaan luomakuntaansa (1. Moos. 2:15). Tämä on sisäänkirjoitettu jokaisen ihmisen olemukseen. Työnteko onkin Jumalan luomakunnan muokkaamista ja kulttuurin luomista, niin että lopputulos olisi kaunis, hyvä ja totuudellinen. Luojaa kunnioittavaa ja lähimmäistä rikastuttavaa.
Vapaa-aika ei olekaan työn poissaoloa. Se on mielen asenne, jolla voi nauttia asiasta itsestään ilman sen antamaa utilitaristista hyötyä. Jean Calvin sanoo osuvasta: ”Loiko Jumala ruuan ainoastaan ravinnoksi? Eikö myös iloksi ja tyytyväisyydeksi.” Ruuan kasvattamisen ja laittamisen, tai minkä tahansa työn, tarkoitus ei olekaan ainoastaan tehokkaasti saavuttaa maksimaalinen hyöty tulevaisuudessa. Sen tarkoitus on syvempi ja parempi.
Tämä ei tarkoita, että työstämme pitäisi tulla elämämme tarkoitus. Silloinhan se on muuttunut epäjumalanpalvelukseksi. Sen karmeudenhan me kaikki valitettavasti tiedämme.
Työnteko onkin Jumalan luomakunnan muokkaamista ja kulttuurin luomista, niin että lopputulos olisi kaunis, hyvä ja totuudellinen. Luojaa kunnioittavaa ja lähimmäistä rikastuttavaa.
Töitä syksyn jälkeen
Olet tehnyt töitä 50 tuntia menneellä viikolla. Työt jäivät pahasti kesken, suhteesi vaikeaan esimieheesi on ongelmallinen ja ilmapiiri työpaikalla on ikävä. Yhteinen työnjälki on kaikkea muuta kuin laadukasta. Olet turhautunut. Viime kuukaudet olet herännyt keskellä yötä, ja sinulla on univelkaa. Uupumus raottaa oveaan. Vaikka viikonloppu on edessä, se ei herätä sinussa levon tunnetta. Päinvastoin. Liian monet kotityöt ovat jääneet tekemättä. Ahdistaa. Haluat vain levätä. Mutta et oikein pysty siihenkään. Väsyttää, mutta uni on katkonaista. Maanantai on tulossa liian pian, ja luvatut hommat niin kotona kuin työpaikalla pyörivät jatkuvasti mielessä.
Syntiinlankeemuksen seurauksena työ Jumalan siunauksena on vaihtunut taakaksi ja kiroukseksi. Työuupumus, työttömyys, työssä päteminen, laiskuus, yksinkertaisten töiden ylenkatsominen tai ”hienojen” töiden kadehtiminen ovat jokapäiväisiä ongelmiamme. Lepo töistä on kaukainen utopia.
Toimettomuus ja ylenpalttinen viihde on passivoinut monet muuttaen heidät laiskoiksi. ”Omiin mielitekoihinsa laiska kuolee, kun kädet kieltäytyvät työnteosta” (Snl. 21:25). Toisille taas loputtomien ylitöiden taustalta löytyykin halu päteä toisten silmissä oman hännän nostamiseksi muiden kustannuksella. Työuupumuksen takaa pilkistävätkin epäjumalat, jotka eivät auta yön pimeinä tunteina.
Herran työ
Toinen Aadam, Jeesus Kristus, eli ihmisen elämän ilman pätemistä toisten ihmisten edessä. Tuskin on sattumaa, että tämä puusepän poika teki itsekin töitä. Mutta hän teki työnsä Herralle, ei ihmisille. Hän oppi kuuliaisuuden Herransa edessä kasvaen. Ja kun hänen elämänsä työ tuli täydelliseen päätökseen (Joh. 19:30), hän otti kirouksen, joka kuuluu meille, jotka olimme vaihtaneet työn siunauksen epäjumalaksi. Jumala hyväksyi rakkaan Poikansa työn, jonka merkkinä hän nosti Jeesuksen ylös kuolleista. Sen tähden Jeesus sanoo tänäänkin: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” (Matt.11:28.) Epäjumalanpalvelija vapautetaan työn orjuudesta ja kirouksesta.
Syntiinlankeemuksen seurauksena työ Jumalan siunauksena on vaihtunut taakaksi ja kiroukseksi.
Jeesuksen Kristuksen evankeliumi vapauttaakin meidät paineesta osoittaa olemassaolomme työn avulla. Lepopäivä muistuttaa meitä siitä konkreettisesti. Se myös vapauttaa meidät ylenkatsomasta yksinkertaisempia tai kadehtimasta hienompia töitä. Se vapauttaa meidät myös laiskuuden synnistä. Työstä tuleekin tapa rakastaa Jumalaa ja rikastuttaa lähimmäistemme elämää totuudella, kauneudella ja hyvyydellä.
Jokaisen työnteko loppuu yhtenä päivänä. Jos ei vielä eläkkeelle siirtymiseen, niin sitten sairauteen tai vanhenemiseen tai viimeistään kuolemaan. Uupuneen ihmisen ”helvetillinen” kokemus siitä, kuinka ei saa rauhaa töistä, tekemättömistä tai tehdyistä, on vain esimakua iankaikkisesta helvetistä, jossa ei lepoa ole. Ne, jotka taas Jumalan armosta ovat saaneet uskon lahjan Jeesuksen, levon Herraan, nostetaan ylösnousemuksen aamuna uudessa ruumiissa hallitsemaan, viljelemään ja varjelemaan uutta maata. Tekemään sitä työtä, jossa lepo on täydellisesti läsnä Kristuksen täydellisen työn ansiosta: Jumalan kunniaksi ja lähimmäisen rikastuttamiseksi totuudellisella, kauniilla ja hyvällä tavalla.
Kirjallisuutta
Tim Keller, Hyvää työtä Jumalan työtovereina (Päivä, 2015)
Gene Veith, God at Work: Your Christian Vocation in All of Life (Crossway, 2011)